maanantai 15. kesäkuuta 2009

Jakomielitautinen

Palasimme pari viikkkoa sitten lomalta Dallasista. Oli mahtavaa käydä vanhoilla kotikonnuilla. Emme tehneet muuta kuin tapasimme kavereita, söimme ja shoppailimme reilun kahden viikon ajan. Kaikki oli niin tuttua ja helppoa, että ihan äimistytti. Olisi ollut kohtuuttoman helppoa vain sujahtaa takaisin vanhaan Dallasin elämään Intiaa sen enempää muistelematta.

Mutta ei paluu silti kohtuuttoman vaikea ollut. Niilo alkoi kysellä ”oman kodin” perään jo noin viikko ennen paluuta (oletan että ”oma koti” on Niilon mielestä tätä nykyä Intiassa) ja sain itsenikin vakuutettua siitä, että ei olisi hassumpaa nukkua taas pitkästä aikaa omassa sängyssä. Eikä se ollutkaan. Ensimmäistä kertaa paluu Intiaan on ulkomaan matkan jälkeen sujunut kohtalaisen kivuttomasti. Ehka se on merkki siitä, että olemme vihdoin sopeutumassa.

Mutta se ei silti poista sitä lievää skitsofreenista tunnetta, joka syntyy siitä, että oma arkielämä on voinut sijoittua kahteen niin täysin erilaiseen ympäristöön kuin Gurgaoniin ja Dallasiin. Onko näillä kahdella paikalla mitään yhteistä? Onko omassa elämässä mitään samaa näissä kahdessa eri paikassa?

Jakomielisyys korostuu silloin, kun nämä kaksi elinympäristöä kohtaavat. Kun esimerkiksi yritän selittää ystäville Dallasissa tai Suomessa, millaista elämä Intiassa on ja miksi se tuntuu välillä vaikealta. Tai kun joku Suomesta tulee käymään ja katsoo kaikkea tuorein länsimaalaisin silmin.

Tervetuloa kylään, jakomielisyys avartaa!


GURGAON, INDIA

TEXAS, USA


Ei kommentteja: