Raskas työ vaatii raskaat huvit. Samoin on kieron vuokraisännän aiheuttamaa henkistä taakkaa lievitettävä jotenkin. Lienemme amerikkalaistuneet, sillä shoppailu tuntuu helpottavan. Päivän saldo on:
- kaksi norsua
- yksi kaappi
- yksi kameli
- kaksi lämmitintä
Eilen ostimme oranssin maton, joka on toistaiseksi olohuoneessa (piristystä elämään) ja liukuesteitä kylpyhuoneeseen. Huomenna jatkamme ostoskierrettä tilaamalla punaiset verhot makuuhuoneeseen.
lauantai 29. marraskuuta 2008
Vuokraisäntä helvetistä
Korjaus edelliseen: vuokraisäntä ei pida kattokerrostamme kakkosasuntonaan, vaan ykkösasuntonaan. Mokoma valehteleva ja ahne paska on viime päivinä osoittautunut patologiseksi valehtelijaksi ja ammattihuijariksi - ja mikä pahinta - myös kokeneeksi sellaiseksi.
Talon edellinen asukas poikkesi pari päivää sitten kertomassa omista kokemuksistaan vuokraisännän kanssa. Vuoden vuokrasitoumuksen päätteeksi hän oli miehensä kanssa muuttanut pikimmiten pois talosta, sillä vuokraisäntä oli koko ajan asunut yläkerrassa (asiasta aiemmin ilmoittamatta, mutta vuokrasopimuksen ollessa sellainen, ettei se suoranaisesti estänyt sitä) aiheuttaen häiriöitä ja vieden talon maksavilta ja ns. varsinaisilta asukkailta rauhan ja hermot.
Ellei vuokraisäntä nyt ole sentään itse perkele, niin vähintään paholaisen oppipoika. Asiaamme yritetään vielä selvittää työnantajani ja sen lakimiesten avustuksella, mutta ellei ratkaisua löydy, niin muutto lienee ajankohtainen viimeistään keväällä. Emme olisi varsinaisesti kaivanneet siiheen littyvää talonhakurumbaa, uusia sopimuksia, korjauskierretta, muuttoa ja muita jäjestelyjä, mutta mitä muutakaan tekisi huomattuamme muuttaneemme helvetin lieskojen lämpöön kuuntelemaan saatanan naisystävän korkojen kopinaa ja pojan rumpusooloja yläkerrasta?
Talon edellinen asukas poikkesi pari päivää sitten kertomassa omista kokemuksistaan vuokraisännän kanssa. Vuoden vuokrasitoumuksen päätteeksi hän oli miehensä kanssa muuttanut pikimmiten pois talosta, sillä vuokraisäntä oli koko ajan asunut yläkerrassa (asiasta aiemmin ilmoittamatta, mutta vuokrasopimuksen ollessa sellainen, ettei se suoranaisesti estänyt sitä) aiheuttaen häiriöitä ja vieden talon maksavilta ja ns. varsinaisilta asukkailta rauhan ja hermot.
Ellei vuokraisäntä nyt ole sentään itse perkele, niin vähintään paholaisen oppipoika. Asiaamme yritetään vielä selvittää työnantajani ja sen lakimiesten avustuksella, mutta ellei ratkaisua löydy, niin muutto lienee ajankohtainen viimeistään keväällä. Emme olisi varsinaisesti kaivanneet siiheen littyvää talonhakurumbaa, uusia sopimuksia, korjauskierretta, muuttoa ja muita jäjestelyjä, mutta mitä muutakaan tekisi huomattuamme muuttaneemme helvetin lieskojen lämpöön kuuntelemaan saatanan naisystävän korkojen kopinaa ja pojan rumpusooloja yläkerrasta?
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Uusi koti
Pääsimme vihdoin ja viimein muuttamaan, ja kaksi yötä uudessa kodissa on nyt takana. Kovin kodikasta täällä ei tosin ole; talo kaikessa komeudessaan kaikuu tyhjyyttään, sillä täytteenä ei ole toistaiseksi kuin muutaman hassu vuokrahuonekalu. Mattoja tai verhoja ei ole lainkaan. Eikä sekään lisää kodikkuutta, että Tomi on työmatkalla ja me olemme Niilon kanssa kaksin.
Niilon nukkuessa haahuilen huoneesta toiseen ja hetkestä riippuen pidän talovalintaamme joko erinomaisena tai täysin päättömänä. Tällä hetkellä asuintilat ovat toki kolkot, mutta potentiaalia on kunhan vaan saamme omat tavaramme. Tavaratkaan eivät kuitenkaan auta siinä, että jo aiemmin lipevältä vaikuttanut vuokraisäntä, Neeraj, muuttuu päivä päivältä luihummaksi.
Vaikka omistaja on korjannut talossa monta paikkaa vaatimustemme mukaisesti, remontti on monin paikoin edelleen kesken. Ja puutteita on monia: On toimimattomia valaisimia, asentamattomia tuulettimia, puuttuvia hanoja, irronneita saranoita, maalaamattomia seiniä jne. Lisäksi esimerkiksi ostamamme tiskikone ei mahdukaan sille suunnitellulle paikalle, vaikka vuokraisäntä väitti, että siinä on ollut kone ennenkin. Ja hiekkalaatikko, jonka hän lupasi rakentaa etupihalle, onkin osoittautunut vain pieneksi alueeksi, jossa multa on peitetty ohuella hiekkakerroksella. Se on kuulemma ”sand pit”.
Mutta mikä pahinta, näiden itse rakennukseen liittyvien puutteiden lisäksi on paljastunut, että Neeraj on suunnitellut pitävänsä osan rakennuksesta jonkinlaisena kakkosasuntonaan. Joitakin viikkoja sitten huomasimme taloa etäämpää katsellessamme, että ylhäällä on vielä kolmas kerros, jonka olemassaolosta meille ei kerrottu asuntoa esiteltäessä mitään. Kysyessämme vuokraisännältä asiasta hän vastasi vältellen säilyttävänsä siellä jotain tavaroitaan ja esittelevänsä sen ensi kerralla. Eilen kuitenkin näin illalla, että kattokerroksessa palaa valot ja tänään aamupäivällä sinne livahti hyvin pukeutunut intialaisnainen, joka kertoi olevansa ”Neerajin ystävä”.
Olemme sanoneet, että omistaja saa käyttää ylimääräisiä kellari- ja kattotiloja varastonaan jos haluaa, vaikka mieluummin antaisin nekin tilat palvelijoidemme käyttöön. Mutta sitä en missään nimessä hyväksy, että täällä asuisi pysyvästi muita kuin me ja meidän palvelusväkemme. Nyt pitäisi sitten alkaa vääntää kättä siitä, kuka on oikeassa ja mihin tiloihin kenelläkin on oikeus. Olimme sopineet tapaavamme tänään klo 14, mutta herra vuokraisäntä perui tapaamisen ”korkean kuumeen vuoksi”. Uusi yritys huomenna.
Niilon nukkuessa haahuilen huoneesta toiseen ja hetkestä riippuen pidän talovalintaamme joko erinomaisena tai täysin päättömänä. Tällä hetkellä asuintilat ovat toki kolkot, mutta potentiaalia on kunhan vaan saamme omat tavaramme. Tavaratkaan eivät kuitenkaan auta siinä, että jo aiemmin lipevältä vaikuttanut vuokraisäntä, Neeraj, muuttuu päivä päivältä luihummaksi.
Vaikka omistaja on korjannut talossa monta paikkaa vaatimustemme mukaisesti, remontti on monin paikoin edelleen kesken. Ja puutteita on monia: On toimimattomia valaisimia, asentamattomia tuulettimia, puuttuvia hanoja, irronneita saranoita, maalaamattomia seiniä jne. Lisäksi esimerkiksi ostamamme tiskikone ei mahdukaan sille suunnitellulle paikalle, vaikka vuokraisäntä väitti, että siinä on ollut kone ennenkin. Ja hiekkalaatikko, jonka hän lupasi rakentaa etupihalle, onkin osoittautunut vain pieneksi alueeksi, jossa multa on peitetty ohuella hiekkakerroksella. Se on kuulemma ”sand pit”.
Mutta mikä pahinta, näiden itse rakennukseen liittyvien puutteiden lisäksi on paljastunut, että Neeraj on suunnitellut pitävänsä osan rakennuksesta jonkinlaisena kakkosasuntonaan. Joitakin viikkoja sitten huomasimme taloa etäämpää katsellessamme, että ylhäällä on vielä kolmas kerros, jonka olemassaolosta meille ei kerrottu asuntoa esiteltäessä mitään. Kysyessämme vuokraisännältä asiasta hän vastasi vältellen säilyttävänsä siellä jotain tavaroitaan ja esittelevänsä sen ensi kerralla. Eilen kuitenkin näin illalla, että kattokerroksessa palaa valot ja tänään aamupäivällä sinne livahti hyvin pukeutunut intialaisnainen, joka kertoi olevansa ”Neerajin ystävä”.
Olemme sanoneet, että omistaja saa käyttää ylimääräisiä kellari- ja kattotiloja varastonaan jos haluaa, vaikka mieluummin antaisin nekin tilat palvelijoidemme käyttöön. Mutta sitä en missään nimessä hyväksy, että täällä asuisi pysyvästi muita kuin me ja meidän palvelusväkemme. Nyt pitäisi sitten alkaa vääntää kättä siitä, kuka on oikeassa ja mihin tiloihin kenelläkin on oikeus. Olimme sopineet tapaavamme tänään klo 14, mutta herra vuokraisäntä perui tapaamisen ”korkean kuumeen vuoksi”. Uusi yritys huomenna.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Ruokakaupassa
Tomi kävi eräänä päivänä töistä tullessaan ruokakaupassa. Koska hän oli liikenteessä yksin, kuljettajamme Ajay Lama päätti mennä Mr. Tomin mukaan liikkeeseen. Usein marketit eivät täällä ole aivan samantyylisiä kuin suomalaisten Prismat tai Citymarketit, mutta tämä kyseinen Spencer’s on kuitenkin aika lähellä sikäli, että siellä on tavaraa laidasta laitaan ja käytävätkin ovat juuri ja juuri niin leveitä, että niillä mahtuu lykkimään pieniä ostoskärryjä.
Tomi meni siis kauppaan, ja kuski päätti seurata mukana. Mutta miksi? No työntääkseen niitä kärryjä tietysti. Ja nostellakseen kärryihin kaikki Tomin mainitsemat tuotteet, latoakseen ne sitten kassalla liukuhihnalle ja kantaakseen lopulta ostoskassit autoon. Amerikassa ehdimme tottua siihen, että kaupassa on joku, joka pakkaa ostokset kasseihin ja kyllä sieltä olisi kantoapuakin halutessaan saanut. Mutta että ostoskärryn työntäjä… On tässä totuttelemista.
Viime viikkojen kuulumisia
- Niilo täytti kaksi vuotta. Juhlinta oli hillittyä, mutta oli meillä sentään pienet kekkerit kakkuineen isonvanhempien ollessa kyläilemässä. Alla on kuva kaksivuotiaasta Niilosta varsinaisena merkkipäivänä reilu viikko sitten:
- Niilo aloitti viime viikolla uudessa koulussa. Koulun nimi on American Excelsior School ja sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä tulevasta kodistamme. Niilo on pienten lasten Safari-ryhmässä, joka kokoontuu päivittäin klo 9-12. Päivän ohjelmaan kuuluu aamiainen, ulkoilu, kaksi montessoripedagogiikkaa noudattavaa työjaksoa sekä lounas. Toistaiseksi leikkikoulun aloittaminen on sekä itkettänyt että innostanut. Aamulla kouluun lähdetään tomerana uusi reppu selässä, mutta kun tunnille pitää jäädä yksin, tulee suru puseroon. Pikkuhiljaa sekin suru muuttunee iloksi.
- Muutto viivästyy edelleen. Talon omistajan mukaan talon sisätiloihin vaatimamme muutostyöt on tehty. Nyt odotamme vielä jotain virallista rekisteröintiä, jota ennen avainten luovutus ei ole mahdollista. Muuttaisimme jo miellämme päästäksemme paremmin kiinni oikeaan arkeen. Toisaalta omat tavaramme saapuvat Dallasista nykyisen arvion mukaan vasta ihan joulun alla, joten ennen vuoden vaihdetta tilanne ei täysin normalisoidu.
- Meillä on uusi taloudenhoitaja. Meena aloitti meillä reilu viikko sitten ja olemme ainakin toistaiseksi olleet erittäin tyytyväisiä hänen työhönsä. Koska siivoojasetä Rakesh käy siivoamassa tilapäisasunnossa, Meenan tehtäviin kuuluu toistaiseksi vain vaatteiden pyykkäys ja silittäminen sekä ruoan laitto. Taloon muutettuamme hän ottaa vastuun myös siivoushommista ja ehkä ajoittain myös Niilon hoidosta. Vaikka Meenan työtehtävien määrä meidän muutettuamme lisääntyy, myös hän odottaa taloon pääsyä. Syy siihen on, että hänen työsuhde-etuihinsa kuuluu asunto talomme kellarissa. Hän muuttaa sinne miehensä ja 3-vuotiaan poikansa kanssa.
- Lokakuun lopussa kävimme Goalla minilomalla juhlimassa intialaisten valon juhlaa, Diwalia. Meidän osaltamme varsinainen juhlinta jäi tosin aika vähiin, sillä vietimme pääosan lomasta miellyttävän hotellimme erittäin miellyttävällä uima-allasalueella…
- Niilo aloitti viime viikolla uudessa koulussa. Koulun nimi on American Excelsior School ja sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä tulevasta kodistamme. Niilo on pienten lasten Safari-ryhmässä, joka kokoontuu päivittäin klo 9-12. Päivän ohjelmaan kuuluu aamiainen, ulkoilu, kaksi montessoripedagogiikkaa noudattavaa työjaksoa sekä lounas. Toistaiseksi leikkikoulun aloittaminen on sekä itkettänyt että innostanut. Aamulla kouluun lähdetään tomerana uusi reppu selässä, mutta kun tunnille pitää jäädä yksin, tulee suru puseroon. Pikkuhiljaa sekin suru muuttunee iloksi.- Muutto viivästyy edelleen. Talon omistajan mukaan talon sisätiloihin vaatimamme muutostyöt on tehty. Nyt odotamme vielä jotain virallista rekisteröintiä, jota ennen avainten luovutus ei ole mahdollista. Muuttaisimme jo miellämme päästäksemme paremmin kiinni oikeaan arkeen. Toisaalta omat tavaramme saapuvat Dallasista nykyisen arvion mukaan vasta ihan joulun alla, joten ennen vuoden vaihdetta tilanne ei täysin normalisoidu.
- Meillä on uusi taloudenhoitaja. Meena aloitti meillä reilu viikko sitten ja olemme ainakin toistaiseksi olleet erittäin tyytyväisiä hänen työhönsä. Koska siivoojasetä Rakesh käy siivoamassa tilapäisasunnossa, Meenan tehtäviin kuuluu toistaiseksi vain vaatteiden pyykkäys ja silittäminen sekä ruoan laitto. Taloon muutettuamme hän ottaa vastuun myös siivoushommista ja ehkä ajoittain myös Niilon hoidosta. Vaikka Meenan työtehtävien määrä meidän muutettuamme lisääntyy, myös hän odottaa taloon pääsyä. Syy siihen on, että hänen työsuhde-etuihinsa kuuluu asunto talomme kellarissa. Hän muuttaa sinne miehensä ja 3-vuotiaan poikansa kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)