Ajay Lama on lähtenyt

Kuskimme Ajay Lama on ottanut lopputilin ja palannut kotimaahansa Nepaliin. Syitä paluuseen on varmasti monia, mutta olennaisimpia niistä lienevät autofirman maksama kehno palkka ja raskaana oleva vaimo, joka ei viihdy Intiassa senkään vertaa kuin Ajay Lama itse. Niinpä, kuukausia asiasta puhuttuaan ja paperiasioita selviteltyään, Ajay Lama otti ja lähti viime viikolla.

Vaikka olimme tietoisia Ajay Laman suunnitelmista, tuli lopullinen tieto lähdöstä hieman yllätyksenä. Apua, nytkö se on menossa? Voi surku ja murhe! Mistä tähän hätään löydetään uusi kunnollinen kuski?

Onhan meillä toki Ajay Lamankin kanssa ollut monia turhautumisen hetkiä. Etenkin hänen jokseenkin heikko englannin kielen taitonsa sekä kykenemättömyys myöntää, ettei ole ymmärtänyt jotain, sattoi välillä ottaa päähän. Mutta kaiken kaikkiaan hän oli kuitenkin miellyttävä, luotettava ja ennen kaikkea turvallinen kuski, ja kuulemamme perusteella sellaista kuljettajaa ei ole helppo löytää.

Nyt meillä on sitten töissä Devender, joka on myös työskennellyt aikaisemmin kuskina ulkomaalaisille, myös suomalaisille. Toistaiseksi hän on ollut ihan mukiin menevä työntekijä. Hän on siisti ja asiallinen, emmekä ole huomanneet hänen varastavan tai harrastavan muitakaan epäsuotavia viraabelihommia työajalla. Siitä huolimatta en oikein saa makuani häneen.

Ensimmäisinä päivinä Devender ajoi mielestäni liian hitaasti, kummallisesti tyhjälläkin tiellä jarrutellen. Viime sunnuntaina hän puolestaan kaahaili Agran ja Delhin välisellä maantiellä paikoitellen hyvinkin holtittomasti. Liian usein hän on annetuista ohjeista huolimatta väärässä paikassa väärään aikaan. Eikä hän hymyile juuri koskaan.

Koitos oli sekin, kun Devender viime lauantaina Agraan mennessämme toitotti neljän tunnin ajomatkan aikana torvea noin 350 kertaa. Se on noin puolitoista kertaa minuutissa! Kuvitteleeko hän, että auton äänimerkkiä kuuluu käyttää vilkkuna? Tai että kyllin vaativa ja kovaääninen torven toitotus saisi toiset kuljettavat ajamaan päin punaisia? Kotimatkalla pyysin häntä rajoittamaan tööttäilyä, mutta siitä huolimatta saldo ei varmasti jäänyt alle kahden sadan. Olin kuitenkin jo niin kyllästynyt koko hommaan, etten jaksanut enää pitää tarkkaa lukua.

Puutteista huolimatta, en osaa sanoa, johtuuko tyytymättömyyteni oikeasti Devenderistä vaiko vain kyvyttömyydestäni sopeutua muutoksiin. Ajay Lamaan ja hänen tapaansa hoitaa asiat ehti kahdeksassa kuukaudessa jo tottua. Oli todellinen syy mikä tahansa, päätimme eilen, että kokeilemme vielä uutta kuskia. Eräs toinen perhe on muuttamassa pois Intiasta kesäkuun lopussa ja sovimme palkkaavamme heidän kuskinsa tämän vapauduttua nykyisistä tehtävistään. Saa nähdä, viekö muutos ojasta allikkoon.

Jakomielitautinen

Palasimme pari viikkkoa sitten lomalta Dallasista. Oli mahtavaa käydä vanhoilla kotikonnuilla. Emme tehneet muuta kuin tapasimme kavereita, söimme ja shoppailimme reilun kahden viikon ajan. Kaikki oli niin tuttua ja helppoa, että ihan äimistytti. Olisi ollut kohtuuttoman helppoa vain sujahtaa takaisin vanhaan Dallasin elämään Intiaa sen enempää muistelematta.

Mutta ei paluu silti kohtuuttoman vaikea ollut. Niilo alkoi kysellä ”oman kodin” perään jo noin viikko ennen paluuta (oletan että ”oma koti” on Niilon mielestä tätä nykyä Intiassa) ja sain itsenikin vakuutettua siitä, että ei olisi hassumpaa nukkua taas pitkästä aikaa omassa sängyssä. Eikä se ollutkaan. Ensimmäistä kertaa paluu Intiaan on ulkomaan matkan jälkeen sujunut kohtalaisen kivuttomasti. Ehka se on merkki siitä, että olemme vihdoin sopeutumassa.

Mutta se ei silti poista sitä lievää skitsofreenista tunnetta, joka syntyy siitä, että oma arkielämä on voinut sijoittua kahteen niin täysin erilaiseen ympäristöön kuin Gurgaoniin ja Dallasiin. Onko näillä kahdella paikalla mitään yhteistä? Onko omassa elämässä mitään samaa näissä kahdessa eri paikassa?

Jakomielisyys korostuu silloin, kun nämä kaksi elinympäristöä kohtaavat. Kun esimerkiksi yritän selittää ystäville Dallasissa tai Suomessa, millaista elämä Intiassa on ja miksi se tuntuu välillä vaikealta. Tai kun joku Suomesta tulee käymään ja katsoo kaikkea tuorein länsimaalaisin silmin.

Tervetuloa kylään, jakomielisyys avartaa!

GURGAON, INDIA

TEXAS, USA