Intian tehoton köyhyys

Länsimaissa korostetaan tehokkuutta. Mitä nopeammin ja halvemmalla saadaan aikaiseksi tulosta, sen parempi. Kaikki halutaan koneellistaa, jotta säästettäisiin kustannuksissa. Täällä Intiassa tilanne on pain vastoin: kiirettä ei yleensä ole ja työvoima on halpaa, joten mitä sitä suotta koneita hankkimaan. Monet täkäläiset uskovat esimerkiksi, että pyykki tulee puhtaammaksi kasin pestessä - astioista nyt puhumattakaan.

Vaikka tehokkuuden ihannointi länsimaissa on mennyt liian pitkälle, niin täällä siihen voisi kyllä panostaa hieman nykyistä enemmän. Ymmärrän toki, ettei esimerkiksi Gurgaonin kaupungilla ei ole varaa vaikkapa viimeisimmän teknologian mukaisiin kadunlakaisukoneisiin, mutta kai sitä voisi jotain muutakin keksiä kuin risuista kootun varrettoman luudan, jolla köyhistä köyhimmät lakaisevat maantienlaitoja maassa kykkien

Kykkiminen taitaa tosin olla intialaisten käsitys ergonomisesta työasennosta. Leikataanhan nurmikkokin usein puutarhasaksilla. Samoin nurmikon lannoittaminen tehdään kyykyssä. Katselin muutama viikko sitten paria lannanlevittäjää Niilon koulun pihalla. Ensin lantakuorma tuotiin paikalle polkupyörärikshalla, jonka lavalta lantapaakut heiteltiin nurmikentälle lapiolla. Sitten miehet kävivät kykkimään paakkujen ääreen, hakkasivat ne rikki jonkinlaisella leveäteräisellä veitsellä, ja levittivät sitten samaa työkalua käyttäen nurmikolle. Koko pihan lannoittamisessa meni noin viikonpäivät.

Tämä leveäteräinen veitsentapainen työkalu on muutenkin hyvin monikäyttöinen. Lauantaina pyysin omaa puutarhuriamme istuttamaan viisi palmua uudestaan ostamiini purkkeihin. Sanoin, ettei silla ole kiire. Täytyisihän puutarhurin ensin hankkia jostain multaa, jota käyttää istuttamisessa. Mutta työ hoituikin ihan käden käänteessä. Mies marssi taloamme vastapäätä olevalle tyhjälle tontille, jota lehmät käyttävät laitumenaan ja lähitalojen vartijat vessanaan. Sieltä hän puutarhaveistänsä käytellen kaapi maata pieneen sakkiin, kantoi maan meidän puolelle ja istutti sitten palmut siihen.

Yksi väline, johon myös köyhillä luulisi olevan varaa, ovat kottikärryt. Niiden puute on kuitenkin Intiassa suorastaan silmiinpistävä. Sen sijaan, että esimerkiksi hiekkaa Niilon hiekkalaatikkoon tuonut mies olisi kärrännyt sen portista pihalle kottikärryillä ja kipannut hiekkalaatikkoon, hän kuljetti sen perille ämpärillinen kerrallaan. Ämpäriä yleisempää on kaapia kannettava hiekka tai multa laakeisiin koreihin, joissa kantaja kuljettaa sen päänsä päällä määränpäähän.

Viime viikolla taloamme vastapäätä olevan tyhjän tontin eteen pysähtyi pieni kuorma-auto, joka oli tiililastissa. Tiilet oli ladottu autonlavalle yksitellen ja aivan täyteen asti. Kun kuorma piti purkaa, miehet kiipesivät kasan päälle ja alkoivat heitellä tiiliä kaaressa tyhjälle tontille. Seuraavana päivänä tiiliä kuljetettiin sisälle naapuritaloon. Ensin tiilet pinottiin jälleen pinoihin tyhjän tontin laidalle. Sitten kantaja latoi tiiliä päänsä päälle ja kantoi ne sisään. Kertakuorma näytti olevan kymmenkunta tiiltä.

Tehottomuudessa on tietysti se hyvä puoli, että se työllistää suuren joukon väkeä. Ja väkeähän Intiassa riittää. Haittapuoli siinä on se, että se kahlitsee köyhät köyhyyteensä. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä näihin epätoivoisiin pikkuhommiin, jotka tehottomuudessaan ovat niin tuottamattomia, ettei niistä oikein voi hyvällä tahdollakaan maksaa kunnon palkkaa.

Putkimies

Kiitos nykyisen asunnon ongelmien ja puutteiden, olen saanut mahdollisuuden tutustua monenlaisiin ammattilaisiin. On ollut kiinnostavaa seurata ammattilaisia työssään, mutta ainakin yhtä kiinnostavaa huomata, kuinka eri lailla ammatit Intiassa määritellään verrattuna siihen, mihin olen itse tottunut.

Putkimies on erinomainen esimerkki. Sanakirjan mukaan putkimies on henkilö, joka asentaa tai korjaa vesi-, viemäri- ja kaasuputkia sekä niihin liitettyjä laitteita, hanoja yms. Intiassa putkimies on kirjaimellisesti henkilö, jolla on jakoavain. Korjaaminen ei näytä olevan olennainen tekijä, sillä ainakin keittiömme vedenlämmittimen liitokset vuotavat yhä viiden korjaamisen jälkeen: toisinaan vuotaa enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta lattia on aina märkä.

Putkimies ilmestyy paikalle aina jakoavain kädessä. Hänellä ei ole työkalupakkia, ei putkipihteja, ei ruuveja, muttereita, kiristimiä tai muitakaan varaosia, ei rättejä eikä sankoa. Hän ei todellakaan kanna mukanaan tikkaita, vaikka pääosa putkista ja vedenlämmittimistä on sisäkatossa yli 2,5 metrin korkeudessa ja keskiverto putkimies on noin 1,6 metriä pitkä. Eihän tikkaita voi kantaa vain yhdellä kädellä, ja toisessa kädessä on jo jakoavain. Toisaalta myöskään ilmastointilaitteiden korjaajilla, verhotangon asentajilla tai hehkulamppujen vaihtajilla ei ollut tikkaita, joten ehkä niistä on pulaa tai niitä on vaikea saada kulkemaan polkupyörän tarakalla.