perjantai 17. lokakuuta 2008

Putkimies

Kiitos nykyisen asunnon ongelmien ja puutteiden, olen saanut mahdollisuuden tutustua monenlaisiin ammattilaisiin. On ollut kiinnostavaa seurata ammattilaisia työssään, mutta ainakin yhtä kiinnostavaa huomata, kuinka eri lailla ammatit Intiassa määritellään verrattuna siihen, mihin olen itse tottunut.

Putkimies on erinomainen esimerkki. Sanakirjan mukaan putkimies on henkilö, joka asentaa tai korjaa vesi-, viemäri- ja kaasuputkia sekä niihin liitettyjä laitteita, hanoja yms. Intiassa putkimies on kirjaimellisesti henkilö, jolla on jakoavain. Korjaaminen ei näytä olevan olennainen tekijä, sillä ainakin keittiömme vedenlämmittimen liitokset vuotavat yhä viiden korjaamisen jälkeen: toisinaan vuotaa enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta lattia on aina märkä.

Putkimies ilmestyy paikalle aina jakoavain kädessä. Hänellä ei ole työkalupakkia, ei putkipihteja, ei ruuveja, muttereita, kiristimiä tai muitakaan varaosia, ei rättejä eikä sankoa. Hän ei todellakaan kanna mukanaan tikkaita, vaikka pääosa putkista ja vedenlämmittimistä on sisäkatossa yli 2,5 metrin korkeudessa ja keskiverto putkimies on noin 1,6 metriä pitkä. Eihän tikkaita voi kantaa vain yhdellä kädellä, ja toisessa kädessä on jo jakoavain. Toisaalta myöskään ilmastointilaitteiden korjaajilla, verhotangon asentajilla tai hehkulamppujen vaihtajilla ei ollut tikkaita, joten ehkä niistä on pulaa tai niitä on vaikea saada kulkemaan polkupyörän tarakalla.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Viileä olkkari

Olohuoneen toinen ilmastointilaite on ollut rikki jo reilun viikon. Se ei sinänsä ole ollut suuri ongelma, sillä ulkona on päivällä enää reilut 30 astetta lämmintä (kuumimpina kesäkuukausina päivälämpötila kohoaa pahimmillaan jopa 45 asteeseen) ja yksi ilmastointilaite riittää viilentämään olohuoneen. Kaikesta huolimatta ilmoitimme asiasta vuokraisännälle, joka sitten tänään vihdoin lähetti paikalle pari remonttireiskaa korjaamaan laitteen. (Alla kuva seinästä ennen korjausta.)

Ja nyt laite sitten toimii, joskaan korjausratkaisu ei ole mikään erityisen tyylikäs. Päinvastoin, jos itse olisin asunnon omistaja, voisin hermostua aika lailla tästä uudesta viritelmästä. Ongelma nimittäin oli, että ilmastointilaitteesta valui kondenssivettä seinää pitkin isoksi lammikoksi olohuoneen lattialle. No, mikäpä parempi ratkaisu kuin hakata ja porata seinään kaksi suurta reikää ja vetää poistoletku siitä läpi toisella puolella sijaitsevaan palvelijan huoneeseen. On hyvä, että meillä ei asu täällä pysyvästi palvelijaa, sillä paitsi että hänen vessassaan olisi hengenvaarallinen pesukoneviritelmä (kts. Pyykkipäivä), hänen huoneessaan olisi pysyvästi likainen ämpäri, jonne ilmastointilaitteen sen hetkisestä puhallustehosta riippuen joko tippuisi tai lorisisi vettä lähes tauotta.

Kahden ennen suhteellisen siistissä valkoisessa seinässä ammottavan reiän lisäksi remonttireiskat jättivät jälkeensä melkoisen siivon: lattia ilmastointilaitteen alla on laastin kappaleiden ja pölyn peitossa. Samalle seinälle sijoitettu stereotaso ei tainnut kärsiä pysyviä vaurioita, vaikka korjaajat päättivätkin käyttää sitä tikapuinaan, mutta sekin on pölyn ja likaisten vesiroiskeiden kirjoma. Onneksi Rakesh tulee taas huomenna. Hän saa hoitaa jälkien siivoamisen. (Alla kuva seinästä remonttireiskojen jäljiltä.)



Pyykkipäivä

Pyykinpesun järjestäminen tilapäisasunnossamme on ollut hieman hankalaa. Tullessamme täällä oli uusi, mutta suhteellisen alkeellisen näköinen pesukone, jota ei kuitenkaan ollut asennettu. Olin hieman epäileväinen koneen suhteen, jossa pienen päältä täytettävän pesurummun vieressä oli erillinen vielä pienempi linkousrumpu. Käytännössä emme kuitenkaan joutuneet tätä oudon näköistä vempelettä testaamaan, sillä kun asentaja vihdoin tuli, hän toi uuden koneen tullessaan.

Uusi kone onkin sitten suhteellisen tavanomainen. Siinä on tosin vain kaksi pesulämpötilaa, mutta se on eurooppalaiseen tapaan edestä täytettävä ja linkoaa pesuohjelman perään – ainakin yleensä. Mielenkiintoisempaa on se, että se on asennettu palvelijan huoneen yhteydessä olevaan vessaan niin, että poistoletku lepää lattialla ja valuttaa pesuvedet suoraan vessan lattialle. Pesukoneen sähköjohto kulkee lattian poikki vessan ovesta ulos käytävällä olevaan pistorasiaan. Ja lattia siis lainehtii vettä pesuohjelman ollessa tyhjennysvaiheessa. Hyvä, ettei palvelijan huoneessa ole vakituista asukasta, muuten hän saattaisi kärähtää vessassa käydessään. Ja pesulle hän ei pääsisi lainkaan, sillä palvelijan huoneen ainoa vesihana on nyt varattu pyykinpesukoneelle.

Vaikka pyykinpesukoneen asennus ei kenties vastaa länsimaisia turvallisuusvaatimuksia, se on ollut sikäli tehokas, että olemme saaneet puhdasta pyykkiä. Me olemme käyttäneen konetta itse, vaikka yleensä pyykinpesu kuuluu täällä taloudenhoitajan hommiin. Meidän siivoojamme Rakesh ei kuitenkaan sitä hommaa juuri tee. Mikä on varmasti hyvä, sillä vaikka Rakesh mukava ja monin tavoin noheva nuori mies onkin, en antaisi mielelläni hänelle vastuuta pyykin lajittelusta ja oikean pesuohjelman valitsemisesta. Jo pyykin ripustaminen tuntuu olevan hänelle vaikeaa. Pari kertaa hän on tyhjentänyt koneen ja ”ripustanut” pyykit parvekkeella pystytetylle kuivaustelineelle. Myöhemmin olemme löytäneet telineeltä sisältä kosteita ja päältä kuivia ryppyisiä vaatemyttyjä. Eikä Rekeshin toimenkuvaan ei kuulu vaatteiden silittäminen.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Ajay Lama


Miellä on jo myös oma auto. Tai oma ja oma. Työnantajan vuokraamahan se on, mutta meidän käytössämme seuraavat kolme vuotta. Myös kuski meillä on. Suomalaispariskunnan viimeiset kaksi vuotta työllistämä kuski oli vapaana ja tartuimme oitis tilaisuuteen. Kuskin nimi on Ajay Lama ja hän on kotoisin Nepalista. Oikein mukava mies ja turvallisen oloinen kuljettaja. Niilokin tykkää Lamasta. Sen huomaa muun muassa siitä, että Laman nimi on usein huulilla ja aina pitäisi ”mennä auto”. Yhtenä päivänä Niilo alkoi itkeä, kun Lama ei tullutkaan meille sisälle. Toivottavasti löydämme yhtä mieluisaa palveluskuntaa myös muihin puuhiin. Tulevassa talossa riittänee hommia ainakin yhdelle taloudenhoitajalle ja yhdelle puutarhurille.

Funkkistalo kiikarissa


Valitsimme lauantaina asunnon: aikomuksenamme on vuokrata valtava funkkishenkinen talo Gurgaonista, linnuntietä parin kilometrin päästä Nokian toimistolta. Loppusuoralla valintaa tehdessä oli myös toinen talo lähimailla, mutta funkkistalon poikkeuksellisen suuri pihamaa ratkaisi asian. On sentään oma ruohopläntti millä potkia palloa ja ajaa polkupyörällä. Ja takapihalle tulee peräti patio, johon sijoittaa pihapöytä ja Teksasin grilli.

Ihan heti emme kuitenkaan ole muuttamassa. Ensin pitää laatia vuokrasopimus ja vahtia että omistaja tekee sovitut muutokset. Tavaratkin saapuvat Dallaisista aikaisintaan joulukuussa. Toistaiseksi oleilemme siis edelleen tilapäisasunnossa, mutta onpa yksi asia vähemmän selvitettävänä, kun on asunto valmiiksi katsottuna.

Ensimmäinen kosketus

Intiassa ollaan. Täällä on kuumaa, kosteaa ja tuoksuvaista. Joku voisi sanoa jopa haisevaa. Ainakin paikoitellen. Lisäksi täällä on paljon autoja, mopoja, riksoja, huonosti päällystettyjä teitä, köyhiä, lehmiä, lampaita, possuja, aaseja, hökkeleitä ja pölyä. Mutta on myös sileitä asfaltin pätkiä, kohteliaita ihmisiä, siistejä ostoskeskuksia, lemmikkikoiria ja rullaluistelevia lapsia.

Meillä on väliaikaisasunto Delhin eteläpuolella sijaitsevassa Gurgaonin kaupungissa. Asunnossa on olohuone, ruokailutila, keittiö ja kolme makuuhuonetta. Myös palvelijan huone löytyy, mutta siellä ei ole asukasta. Sen sijaan meillä käy nuori mies, Rakesh, siivoamassa päivittäin. Hän lakaisee, moppaa, pyyhkii pölyt ja tiskaa. Paraikaa odotan häntä saapuvaksi…

Nyt kun internetkin toimii, ei olosuhteissa ole suuremmin valittamista. Täältä käsin sopii jatkaa uuteen asuinympäristöön tutustumista ja käytännönjärjestelyjen hoitamista.