Lohdutusta elämään

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Samoin on kieron vuokraisännän aiheuttamaa henkistä taakkaa lievitettävä jotenkin. Lienemme amerikkalaistuneet, sillä shoppailu tuntuu helpottavan. Päivän saldo on:
- kaksi norsua
- yksi kaappi
- yksi kameli
- kaksi lämmitintä
Eilen ostimme oranssin maton, joka on toistaiseksi olohuoneessa (piristystä elämään) ja liukuesteitä kylpyhuoneeseen. Huomenna jatkamme ostoskierrettä tilaamalla punaiset verhot makuuhuoneeseen.

Vuokraisäntä helvetistä

Korjaus edelliseen: vuokraisäntä ei pida kattokerrostamme kakkosasuntonaan, vaan ykkösasuntonaan. Mokoma valehteleva ja ahne paska on viime päivinä osoittautunut patologiseksi valehtelijaksi ja ammattihuijariksi - ja mikä pahinta - myös kokeneeksi sellaiseksi.

Talon edellinen asukas poikkesi pari päivää sitten kertomassa omista kokemuksistaan vuokraisännän kanssa. Vuoden vuokrasitoumuksen päätteeksi hän oli miehensä kanssa muuttanut pikimmiten pois talosta, sillä vuokraisäntä oli koko ajan asunut yläkerrassa (asiasta aiemmin ilmoittamatta, mutta vuokrasopimuksen ollessa sellainen, ettei se suoranaisesti estänyt sitä) aiheuttaen häiriöitä ja vieden talon maksavilta ja ns. varsinaisilta asukkailta rauhan ja hermot.

Ellei vuokraisäntä nyt ole sentään itse perkele, niin vähintään paholaisen oppipoika. Asiaamme yritetään vielä selvittää työnantajani ja sen lakimiesten avustuksella, mutta ellei ratkaisua löydy, niin muutto lienee ajankohtainen viimeistään keväällä. Emme olisi varsinaisesti kaivanneet siiheen littyvää talonhakurumbaa, uusia sopimuksia, korjauskierretta, muuttoa ja muita jäjestelyjä, mutta mitä muutakaan tekisi huomattuamme muuttaneemme helvetin lieskojen lämpöön kuuntelemaan saatanan naisystävän korkojen kopinaa ja pojan rumpusooloja yläkerrasta?

Uusi koti

Pääsimme vihdoin ja viimein muuttamaan, ja kaksi yötä uudessa kodissa on nyt takana. Kovin kodikasta täällä ei tosin ole; talo kaikessa komeudessaan kaikuu tyhjyyttään, sillä täytteenä ei ole toistaiseksi kuin muutaman hassu vuokrahuonekalu. Mattoja tai verhoja ei ole lainkaan. Eikä sekään lisää kodikkuutta, että Tomi on työmatkalla ja me olemme Niilon kanssa kaksin.

Niilon nukkuessa haahuilen huoneesta toiseen ja hetkestä riippuen pidän talovalintaamme joko erinomaisena tai täysin päättömänä. Tällä hetkellä asuintilat ovat toki kolkot, mutta potentiaalia on kunhan vaan saamme omat tavaramme. Tavaratkaan eivät kuitenkaan auta siinä, että jo aiemmin lipevältä vaikuttanut vuokraisäntä, Neeraj, muuttuu päivä päivältä luihummaksi.

Vaikka omistaja on korjannut talossa monta paikkaa vaatimustemme mukaisesti, remontti on monin paikoin edelleen kesken. Ja puutteita on monia: On toimimattomia valaisimia, asentamattomia tuulettimia, puuttuvia hanoja, irronneita saranoita, maalaamattomia seiniä jne. Lisäksi esimerkiksi ostamamme tiskikone ei mahdukaan sille suunnitellulle paikalle, vaikka vuokraisäntä väitti, että siinä on ollut kone ennenkin. Ja hiekkalaatikko, jonka hän lupasi rakentaa etupihalle, onkin osoittautunut vain pieneksi alueeksi, jossa multa on peitetty ohuella hiekkakerroksella. Se on kuulemma ”sand pit”.

Mutta mikä pahinta, näiden itse rakennukseen liittyvien puutteiden lisäksi on paljastunut, että Neeraj on suunnitellut pitävänsä osan rakennuksesta jonkinlaisena kakkosasuntonaan. Joitakin viikkoja sitten huomasimme taloa etäämpää katsellessamme, että ylhäällä on vielä kolmas kerros, jonka olemassaolosta meille ei kerrottu asuntoa esiteltäessä mitään. Kysyessämme vuokraisännältä asiasta hän vastasi vältellen säilyttävänsä siellä jotain tavaroitaan ja esittelevänsä sen ensi kerralla. Eilen kuitenkin näin illalla, että kattokerroksessa palaa valot ja tänään aamupäivällä sinne livahti hyvin pukeutunut intialaisnainen, joka kertoi olevansa ”Neerajin ystävä”.

Olemme sanoneet, että omistaja saa käyttää ylimääräisiä kellari- ja kattotiloja varastonaan jos haluaa, vaikka mieluummin antaisin nekin tilat palvelijoidemme käyttöön. Mutta sitä en missään nimessä hyväksy, että täällä asuisi pysyvästi muita kuin me ja meidän palvelusväkemme. Nyt pitäisi sitten alkaa vääntää kättä siitä, kuka on oikeassa ja mihin tiloihin kenelläkin on oikeus. Olimme sopineet tapaavamme tänään klo 14, mutta herra vuokraisäntä perui tapaamisen ”korkean kuumeen vuoksi”. Uusi yritys huomenna.

Ruokakaupassa

Tomi kävi eräänä päivänä töistä tullessaan ruokakaupassa. Koska hän oli liikenteessä yksin, kuljettajamme Ajay Lama päätti mennä Mr. Tomin mukaan liikkeeseen. Usein marketit eivät täällä ole aivan samantyylisiä kuin suomalaisten Prismat tai Citymarketit, mutta tämä kyseinen Spencer’s on kuitenkin aika lähellä sikäli, että siellä on tavaraa laidasta laitaan ja käytävätkin ovat juuri ja juuri niin leveitä, että niillä mahtuu lykkimään pieniä ostoskärryjä.

Tomi meni siis kauppaan, ja kuski päätti seurata mukana. Mutta miksi? No työntääkseen niitä kärryjä tietysti. Ja nostellakseen kärryihin kaikki Tomin mainitsemat tuotteet, latoakseen ne sitten kassalla liukuhihnalle ja kantaakseen lopulta ostoskassit autoon. Amerikassa ehdimme tottua siihen, että kaupassa on joku, joka pakkaa ostokset kasseihin ja kyllä sieltä olisi kantoapuakin halutessaan saanut. Mutta että ostoskärryn työntäjä… On tässä totuttelemista.

Viime viikkojen kuulumisia

- Niilo täytti kaksi vuotta. Juhlinta oli hillittyä, mutta oli meillä sentään pienet kekkerit kakkuineen isonvanhempien ollessa kyläilemässä. Alla on kuva kaksivuotiaasta Niilosta varsinaisena merkkipäivänä reilu viikko sitten:

- Lokakuun lopussa kävimme Goalla minilomalla juhlimassa intialaisten valon juhlaa, Diwalia. Meidän osaltamme varsinainen juhlinta jäi tosin aika vähiin, sillä vietimme pääosan lomasta miellyttävän hotellimme erittäin miellyttävällä uima-allasalueella…

- Niilo aloitti viime viikolla uudessa koulussa. Koulun nimi on American Excelsior School ja sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä tulevasta kodistamme. Niilo on pienten lasten Safari-ryhmässä, joka kokoontuu päivittäin klo 9-12. Päivän ohjelmaan kuuluu aamiainen, ulkoilu, kaksi montessoripedagogiikkaa noudattavaa työjaksoa sekä lounas. Toistaiseksi leikkikoulun aloittaminen on sekä itkettänyt että innostanut. Aamulla kouluun lähdetään tomerana uusi reppu selässä, mutta kun tunnille pitää jäädä yksin, tulee suru puseroon. Pikkuhiljaa sekin suru muuttunee iloksi.

- Muutto viivästyy edelleen. Talon omistajan mukaan talon sisätiloihin vaatimamme muutostyöt on tehty. Nyt odotamme vielä jotain virallista rekisteröintiä, jota ennen avainten luovutus ei ole mahdollista. Muuttaisimme jo miellämme päästäksemme paremmin kiinni oikeaan arkeen. Toisaalta omat tavaramme saapuvat Dallasista nykyisen arvion mukaan vasta ihan joulun alla, joten ennen vuoden vaihdetta tilanne ei täysin normalisoidu.

- Meillä on uusi taloudenhoitaja. Meena aloitti meillä reilu viikko sitten ja olemme ainakin toistaiseksi olleet erittäin tyytyväisiä hänen työhönsä. Koska siivoojasetä Rakesh käy siivoamassa tilapäisasunnossa, Meenan tehtäviin kuuluu toistaiseksi vain vaatteiden pyykkäys ja silittäminen sekä ruoan laitto. Taloon muutettuamme hän ottaa vastuun myös siivoushommista ja ehkä ajoittain myös Niilon hoidosta. Vaikka Meenan työtehtävien määrä meidän muutettuamme lisääntyy, myös hän odottaa taloon pääsyä. Syy siihen on, että hänen työsuhde-etuihinsa kuuluu asunto talomme kellarissa. Hän muuttaa sinne miehensä ja 3-vuotiaan poikansa kanssa.

Putkimies

Kiitos nykyisen asunnon ongelmien ja puutteiden, olen saanut mahdollisuuden tutustua monenlaisiin ammattilaisiin. On ollut kiinnostavaa seurata ammattilaisia työssään, mutta ainakin yhtä kiinnostavaa huomata, kuinka eri lailla ammatit Intiassa määritellään verrattuna siihen, mihin olen itse tottunut.

Putkimies on erinomainen esimerkki. Sanakirjan mukaan putkimies on henkilö, joka asentaa tai korjaa vesi-, viemäri- ja kaasuputkia sekä niihin liitettyjä laitteita, hanoja yms. Intiassa putkimies on kirjaimellisesti henkilö, jolla on jakoavain. Korjaaminen ei näytä olevan olennainen tekijä, sillä ainakin keittiömme vedenlämmittimen liitokset vuotavat yhä viiden korjaamisen jälkeen: toisinaan vuotaa enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta lattia on aina märkä.

Putkimies ilmestyy paikalle aina jakoavain kädessä. Hänellä ei ole työkalupakkia, ei putkipihteja, ei ruuveja, muttereita, kiristimiä tai muitakaan varaosia, ei rättejä eikä sankoa. Hän ei todellakaan kanna mukanaan tikkaita, vaikka pääosa putkista ja vedenlämmittimistä on sisäkatossa yli 2,5 metrin korkeudessa ja keskiverto putkimies on noin 1,6 metriä pitkä. Eihän tikkaita voi kantaa vain yhdellä kädellä, ja toisessa kädessä on jo jakoavain. Toisaalta myöskään ilmastointilaitteiden korjaajilla, verhotangon asentajilla tai hehkulamppujen vaihtajilla ei ollut tikkaita, joten ehkä niistä on pulaa tai niitä on vaikea saada kulkemaan polkupyörän tarakalla.

Viileä olkkari

Olohuoneen toinen ilmastointilaite on ollut rikki jo reilun viikon. Se ei sinänsä ole ollut suuri ongelma, sillä ulkona on päivällä enää reilut 30 astetta lämmintä (kuumimpina kesäkuukausina päivälämpötila kohoaa pahimmillaan jopa 45 asteeseen) ja yksi ilmastointilaite riittää viilentämään olohuoneen. Kaikesta huolimatta ilmoitimme asiasta vuokraisännälle, joka sitten tänään vihdoin lähetti paikalle pari remonttireiskaa korjaamaan laitteen. (Alla kuva seinästä ennen korjausta.)

Ja nyt laite sitten toimii, joskaan korjausratkaisu ei ole mikään erityisen tyylikäs. Päinvastoin, jos itse olisin asunnon omistaja, voisin hermostua aika lailla tästä uudesta viritelmästä. Ongelma nimittäin oli, että ilmastointilaitteesta valui kondenssivettä seinää pitkin isoksi lammikoksi olohuoneen lattialle. No, mikäpä parempi ratkaisu kuin hakata ja porata seinään kaksi suurta reikää ja vetää poistoletku siitä läpi toisella puolella sijaitsevaan palvelijan huoneeseen. On hyvä, että meillä ei asu täällä pysyvästi palvelijaa, sillä paitsi että hänen vessassaan olisi hengenvaarallinen pesukoneviritelmä (kts. Pyykkipäivä), hänen huoneessaan olisi pysyvästi likainen ämpäri, jonne ilmastointilaitteen sen hetkisestä puhallustehosta riippuen joko tippuisi tai lorisisi vettä lähes tauotta.

Kahden ennen suhteellisen siistissä valkoisessa seinässä ammottavan reiän lisäksi remonttireiskat jättivät jälkeensä melkoisen siivon: lattia ilmastointilaitteen alla on laastin kappaleiden ja pölyn peitossa. Samalle seinälle sijoitettu stereotaso ei tainnut kärsiä pysyviä vaurioita, vaikka korjaajat päättivätkin käyttää sitä tikapuinaan, mutta sekin on pölyn ja likaisten vesiroiskeiden kirjoma. Onneksi Rakesh tulee taas huomenna. Hän saa hoitaa jälkien siivoamisen. (Alla kuva seinästä remonttireiskojen jäljiltä.)

Pyykkipäivä

Pyykinpesun järjestäminen tilapäisasunnossamme on ollut hieman hankalaa. Tullessamme täällä oli uusi, mutta suhteellisen alkeellisen näköinen pesukone, jota ei kuitenkaan ollut asennettu. Olin hieman epäileväinen koneen suhteen, jossa pienen päältä täytettävän pesurummun vieressä oli erillinen vielä pienempi linkousrumpu. Käytännössä emme kuitenkaan joutuneet tätä oudon näköistä vempelettä testaamaan, sillä kun asentaja vihdoin tuli, hän toi uuden koneen tullessaan.

Uusi kone onkin sitten suhteellisen tavanomainen. Siinä on tosin vain kaksi pesulämpötilaa, mutta se on eurooppalaiseen tapaan edestä täytettävä ja linkoaa pesuohjelman perään – ainakin yleensä. Mielenkiintoisempaa on se, että se on asennettu palvelijan huoneen yhteydessä olevaan vessaan niin, että poistoletku lepää lattialla ja valuttaa pesuvedet suoraan vessan lattialle. Pesukoneen sähköjohto kulkee lattian poikki vessan ovesta ulos käytävällä olevaan pistorasiaan. Ja lattia siis lainehtii vettä pesuohjelman ollessa tyhjennysvaiheessa. Hyvä, ettei palvelijan huoneessa ole vakituista asukasta, muuten hän saattaisi kärähtää vessassa käydessään. Ja pesulle hän ei pääsisi lainkaan, sillä palvelijan huoneen ainoa vesihana on nyt varattu pyykinpesukoneelle.

Vaikka pyykinpesukoneen asennus ei kenties vastaa länsimaisia turvallisuusvaatimuksia, se on ollut sikäli tehokas, että olemme saaneet puhdasta pyykkiä. Me olemme käyttäneen konetta itse, vaikka yleensä pyykinpesu kuuluu täällä taloudenhoitajan hommiin. Meidän siivoojamme Rakesh ei kuitenkaan sitä hommaa juuri tee. Mikä on varmasti hyvä, sillä vaikka Rakesh mukava ja monin tavoin noheva nuori mies onkin, en antaisi mielelläni hänelle vastuuta pyykin lajittelusta ja oikean pesuohjelman valitsemisesta. Jo pyykin ripustaminen tuntuu olevan hänelle vaikeaa. Pari kertaa hän on tyhjentänyt koneen ja ”ripustanut” pyykit parvekkeella pystytetylle kuivaustelineelle. Myöhemmin olemme löytäneet telineeltä sisältä kosteita ja päältä kuivia ryppyisiä vaatemyttyjä. Eikä Rekeshin toimenkuvaan ei kuulu vaatteiden silittäminen.

Ajay Lama

Miellä on jo myös oma auto. Tai oma ja oma. Työnantajan vuokraamahan se on, mutta meidän käytössämme seuraavat kolme vuotta. Myös kuski meillä on. Suomalaispariskunnan viimeiset kaksi vuotta työllistämä kuski oli vapaana ja tartuimme oitis tilaisuuteen. Kuskin nimi on Ajay Lama ja hän on kotoisin Nepalista. Oikein mukava mies ja turvallisen oloinen kuljettaja. Niilokin tykkää Lamasta. Sen huomaa muun muassa siitä, että Laman nimi on usein huulilla ja aina pitäisi ”mennä auto”. Yhtenä päivänä Niilo alkoi itkeä, kun Lama ei tullutkaan meille sisälle. Toivottavasti löydämme yhtä mieluisaa palveluskuntaa myös muihin puuhiin. Tulevassa talossa riittänee hommia ainakin yhdelle taloudenhoitajalle ja yhdelle puutarhurille.

Funkkistalo kiikarissa

Valitsimme lauantaina asunnon: aikomuksenamme on vuokrata valtava funkkishenkinen talo Gurgaonista, linnuntietä parin kilometrin päästä Nokian toimistolta. Loppusuoralla valintaa tehdessä oli myös toinen talo lähimailla, mutta funkkistalon poikkeuksellisen suuri pihamaa ratkaisi asian. On sentään oma ruohopläntti millä potkia palloa ja ajaa polkupyörällä. Ja takapihalle tulee peräti patio, johon sijoittaa pihapöytä ja Teksasin grilli.

Ihan heti emme kuitenkaan ole muuttamassa. Ensin pitää laatia vuokrasopimus ja vahtia että omistaja tekee sovitut muutokset. Tavaratkin saapuvat Dallaisista aikaisintaan joulukuussa. Toistaiseksi oleilemme siis edelleen tilapäisasunnossa, mutta onpa yksi asia vähemmän selvitettävänä, kun on asunto valmiiksi katsottuna.

Ensimmäinen kosketus

Intiassa ollaan. Täällä on kuumaa, kosteaa ja tuoksuvaista. Joku voisi sanoa jopa haisevaa. Ainakin paikoitellen. Lisäksi täällä on paljon autoja, mopoja, riksoja, huonosti päällystettyjä teitä, köyhiä, lehmiä, lampaita, possuja, aaseja, hökkeleitä ja pölyä. Mutta on myös sileitä asfaltin pätkiä, kohteliaita ihmisiä, siistejä ostoskeskuksia, lemmikkikoiria ja rullaluistelevia lapsia.

Meillä on väliaikaisasunto Delhin eteläpuolella sijaitsevassa Gurgaonin kaupungissa. Asunnossa on olohuone, ruokailutila, keittiö ja kolme makuuhuonetta. Myös palvelijan huone löytyy, mutta siellä ei ole asukasta. Sen sijaan meillä käy nuori mies, Rakesh, siivoamassa päivittäin. Hän lakaisee, moppaa, pyyhkii pölyt ja tiskaa. Paraikaa odotan häntä saapuvaksi…

Nyt kun internetkin toimii, ei olosuhteissa ole suuremmin valittamista. Täältä käsin sopii jatkaa uuteen asuinympäristöön tutustumista ja käytännönjärjestelyjen hoitamista.